Lynx Victrix

Otteluraportit: Ilves – Jokerit – Jatkoaika

Hei, jätkät, TPS näytti teille torstaina, kuinka pitkälle yksi maali riittää. Näinkö nopeasti se unohtui?

Noh, maalinteko näytti sujuvan ihan kivasti vielä Kärppiä ja HIFK:a vastaan, joten ehkei tässä kannata maalailla liian pitkäkaarisia trendejä. Mutta silti – harmittaa. Pisteitä oli tarjolla, kolmekin, ihan helposti: olisi vain pitänyt tehdä enemmän maaleja.

(Well, thank you, Mr. Obvious.)

Ilves pelasi kuitenkin raporteista päätellen aivan tyydyttävästi, puolustuspäässä suorastaan hyvin. Siksi ei suuresti huoleta, vaikka maaottelutaukoa edeltänyt taistelu kotiedusta onkin hiipunut taisteluksi suorasta pudotuspelipaikasta. Se huippuvire olikin liian hyvää ollakseen totta, tai ainakin jatkuakseen ainiaan. Ei sen väliäkään. Kunhan seitsemän–kahdeksan joukkuetta pysyy takana kevättalvelle asti ja sitten maaliskuun auringossa ovat kaikki palaset kohdallaan, voi tämä joukkue tehdä pienimuotoisia ihmeitä.

Vaikka pakki puuttuu.

Otteluraportit: Ilves – TPS – Jatkoaika

Oi niitä aikoja – tai oi ei niitä aikoja – kun Turusta ei vuosikymmeneen irronnut Ilvekselle pisteen pistettä* ja turkkia pöllytettiin pahimmillaan 11–0. Sittemmin ovat taiat rauenneet ja voimasuhteet tasoittuneet, jolleivät suorastaan kääntyneet. Tänäänkin olin tosin ennen ottelua vähän huolissani Ilveksen puolesta, sillä marraskuun aikana olivat joukkueiden kuntopuntareissa viisarit osoittaneet ihan eri suuntiin. Hyvin kuitenkin saatiin pidettyä puolustuspaketti kasassa, ja vaikka maaleja syntyi vähän, ne riittivät tällä kertaa. Ja olivathan ne sentään nättejä!

Erätauolla radiossa Juha Hiitelä kummasteli Cameron Mannin hankintaa, mies kun on kuulemma vähintään yhtä huonossa kunnossa kuin Tony Voce, kun tämä sai kenkää, ja potkujensa jälkeen Voce on tehnyt Saksassa pisteitä paremmalla tahdilla kuin tämä Manninen koskaan. Mene ja tiedä, kun en ole miestä kaukalossa nähnyt. Ainakin pisteiden valossa Cameron on tosin ihan Spielmann: kaksi ottelua, 1+1.

Sarjataulukko näyttää taas ainakin kosmeettisesti kivemmalta. Edessä on kyllä kiperiä otteluita, seuraavaksi Jokereita ja Pelicansia vastaan**, mutta voittaa nekin voidaan. Kaikki voidaan. Paitsi KalPa.

* Ei edes TuTolta, omgwtflolbbq!
** Että vieläkin kummastuttaa sanoa Pelicansista noin.

Tuukka Raskin NHL-ura alkoi erinomaisesti, kertoo Helsingin sanomat. Maple Leafs ja Vesa Toskala kaatuivat 4–2.

Lieköhän koskaan ennen kaksi saman suomalaisseuran kasvattia vartioinut maalejaan NHL-ottelussa? Kiprusoff vs. Norrena? Kenties.

“Win-win situation. Tai lose-lose”, kuten kaveri sanoi irkissä. No, mieluusti Raskille uran avauspelistä voiton soi, eiköhän Toskalakin ole hiljaa mielessään samalla kannalla. Onneksi en itse kannata kumpaakaan joukkuetta, vaan oma NHL-mielenkiintoni kohdistuu siihen poppooseen, jonka veräjän koskemattomuudesta huolehtii HIFK:n kasvatti.

Jaa, niin, SM-liigassakin pelattiin. Hallille jäi menemättä, kun peli osui ensimmäiselle todelliselle vapaaillalle puoleen ikuisuuteen ja oli muutakin tekemistä. Raportista päätellen mistään huikeasta en jäänyt paitsikaan. Hyvä, että tappioputki katkesi.

Otteluraportit: Ilves – Kärpät – Jatkoaika

Tuntuipas alkuviikko raskaalta, kun jotakuinkin kaikki muut joukkueet pääsivät pelien makuun ennen Ilvestä, mutta koittihan sen aika lopulta meillekin.

Eipä silti, raskaalta tuntuu nytkin.

En ole koskaan perustanut ajatuksesta, että joukkueelle kuuluisi pisteitä enemmän kuin se onnistuu mukaansa kahmimaan. Jääkiekko on urheilua, kilpaurheilua: pisteet ansaitsee parempi joukkue ja parempi joukkue on se, joka tekee enemmän maaleja.*

Niinpä en nytkään ruikuta, että Ilves olisi ansainnut eiliseltä pisteen tai pari. Olisivat pitäneet Paakkolanvaaran kurissa. Olisivat laittaneet paikoista sisään. Olisivat, sanalla sanoen, pelanneet paremmin.

Vaan ei se pettymystä vie eikä lievennä. Ilves ei ansainnut pisteitä eilisestä, mutta olisi voinut ansaita, ja sekös vasta harmittaakin. Kärpät oli tasokkaampi joukkue, mutta vain sen verran kuin sarjataulukko ennen peliä osoitti, ei niin paljon kuin kauden ennakkoarvioissa veikkailtiin. Voitot tai ainakin pisteet tällaisista peleistä tekisivät niin gutaa, niin gutaa…

Nyt pudottiin pitkästä aikaa playoff-viivan huonommalle puolelle. Uskallan kyllä yhä sanoa, että vain hetkellisesti, sillä Ilveksen peli ei kolmesta perättäisestä tappiosta huolimatta osoita erityisiä kriisin merkkejä. Perussuorittamisen taso, kapulaa kieliäkseni, on hyvää luokkaa. Itseluottamus taitaa taas olla joillakin jannuilla vähän liiankin korkealla, kun alivoimalla lipsahtelee.

* Selvät tuomarivirheet ovat toki asia erikseen.

@Tee Vee lähestyi sähköpostitse ja ihmetteli, miksei näitä juttuja voi kommentoida suoraan.

Kysymys on hyvä. Kyllähän nyt kätevämpi palautemahdollisuus olisi kaikkien etu.

Internetissä kaikki on yleensä kesken, ja niin on tämäkin sivusto, joka hakee edelleen muotoaan niin ulkoasun kuin sisällönkin puolesta. Ominaisuuksia ja käytäntöjä tullee ja mennee. Lähdin tarkoituksella liikkeelle lyömättä konseptia kovin tiukkaan lukkoon ja tuumin, että näyttää vähemmän epäilyttävältä lisätä kommentointimahdollisuus myöhemmin, jos siltä alkaa tuntua, kuin ottaa se pois.

Tämä on siis tekosyy. Todellinen syy on tietenkin se, että jos antaisin ihmisten kommentoida kirjoituksiani, voisin huomata, että joku on väitteistäni eri mieltä, ja sitähän nyt ei voida sallia…

Liiga on tauolla, eikä ole paljon kirjoiteltavaa. Se sopiikin minulle mainiosti, sillä marraskuuni täyttää tehokkaasti Nanowrimo. Toki jos ennen 15. päivää Ilves-rintamalla tapahtuu jotain mullistavaa (kuten vaikka seuraavan päävalmentajan nimeäminen – Mika Toivola, häh?!), palaan lomilta harvat hiukset putkella.

Sillä välin saanen vinkata, että Lynx Victrixin päivityksistä pysyy kätevästi kärryillä, kun tilaa sen Blogilista.fistä.

Otteluraportit: Ilves – Jokerit – Jatkoaika

No ei tämä Ilveksen rytistys ennen taukoa mennyt ihan niin kuin haluttiin. Ajattelin realistisesti (joskin optimistisesti) mahdollisuuksia olevan siinä yhdeksään pisteeseen; kahdeksaan tai seitsemään olisin myös ollut ihan tyytyväinen. Tuli sitten jopa kolme.

Kun en ole analyytikko, en tiedä, mistä Ilveksen viime pelien ongelmat johtuvat, tai onko mitään ongelmia ylipäätään olemassakaan. Tiedän vain, että (karkeasti ottaen) lokakuussa Ilves voitti pelejä mutta marraskussa enää ei. Yksittäisten pelaajien henkilökohtaiset taidot tuskin ovat mihinkään hävinneet – joidenkin kohdalla jopa palanneet: Mikko Peltola 1+1, jumankekka! – vaan Ilves on hävinnyt ottelunsa joukkueena. Jokereita vastaan kaksi päästettyä alivoimamaalia, KalPaa vastaan “jaa, tää taiskin olla tässä, helppo voitto” 18 sekunnin jälkeen. Ei näin.

Vaan ujutanpa yhden varauksen puheisiini yksittäisten pelaajien taitotasosta: Tero Leinonen ei juuri nyt ole parhaimmillaan. Hetken näytti siltä, että Ilveksellä on positiivinen maalivahtiongelma, mutta kyllä tämä alkaa negatiiviseksi kääntyä. Meinaan sikäli, että kun Leinonen on kuitenkin selvästi todistanut olevansa parhaimmillaan aivan maaginen, pitäisikö häneen yhä luottaa, vaiko antaa Häkkiselle se ykkösvahdin paikka, jonka hän on viime peleillään ansainnut vähintään siinä kuin Leinonenkin? Taasko meillä on kaksi kakkosveskaria?

Kun pelataan 56 ottelua, jokaiselle joukkueelle mahtuu jokaiseen kauteen nousu- ja laskusuhdanteita. Pitkän aikavälin tilastoissa se näyttää väistämättömältä. Fani kuitenkin elää – ja toivottavasti joukkuekin – ottelun kerrallaan, eikä tunne tilastotappioita. Kaikkia pelejä ei voi voittaa, mutta jokaisen pelin voi. Ja kun ei voita, jurppii.

Hyvä kyllä, että jurppii. Varjelkoon jumalat minua siltä, että jonain päivänä suhtautuisin Ilveksen tappioon välinpitämättömästi.

Otteluraportit: Ilves – SaiPa – Jatkoaika

Tämä lipsahti vähän ohi silmien ja korvien, kun kirjoittajalla oli muuta ajateltavaa.

Otteluraportit: Ilves – KalPa – Jatkoaika

Pitkästä aikaa paikan päällä Hakametsässä. Ehkä olisi pitänyt odottaa suosiolla maaottelutauon yli.

Ei sillä, olihan siellä kivaa noin 10 minuuttia. Yksi minuutti ensimmäisen erän alusta ja yhdeksän minuuttia kolmannen. Harvoin minulla on ollut niin pahoja aavistuksia 19. sekunnilla syntyneen johtomaalin jälkeen, ja harvoin ne aavistukset ovat käyneet niin selvästi toteen kuin eilen.

Kylläpä muuten taas “SM-liiga timeout”* paransi päätöserässä ottelun intensiteettiä niin #€%&sti. Olisipa ollut hauska nähdä jonkun liigapomon vakavalla naamalla väittävän, että kaukalossa oli parempi meno ja viihdyttävämpää peliä sen jälkeen kuin ennen sitä. Vaikka ei Ilves siitä tekosyytä tappiolle saa, kyllä pelin olisi voinut ratkaista moneen kertaan ennen sitä. Vaan kun ei mene, niin ei mene, ja kun menee, niin ei hyväksytä. Semmoista urheilu joskus on.

Oi niitä aikoja, kun jostain Turusta tai Hämeenlinnasta ei tahtonut irrota pisteitä ei kynsin eikä hampain, silloin ei ainakaan tarvinnut nöyrtyä KalPalle. Toki paljolti siitä syystä, ettei pelattu samassa sarjassa, mutta kuitenkin.

* Termikin on niin tosi siisti. Ehdotan samaan henkeen tasatilanteessa varsinaisen peliajan jälkeen viiden minuutin overaikaa tai jatkotimea, ja regular kauden eli runkoseasonin jälkeen voisi tulla SM-liiga playoffs.

Eikun hetkinen.

Mua huvita enää mikään.

Otteluraportit: Ilves – Tappara – Jatkoaika

Kaikki putket päättyvät joskus. Olihan tuo tappio jo tuloillaan hyvän aikaa.

Radion kanssa oli teknisiä ongelmia, joten en pidättäydyn kommentoimasta pelin kulkua, kun en siitä mitään tiedä. Paitsi sen, että Mikko Peltola voisi vähitellen hankkiutua pöytäkirjaan muuallekin kuin jäähysarakkeeseen, tai vetää suosiolla viltin niskaansa. Määttänen keskelle ja junnuista joku laitaan, jos Malmström pysyttelee vempassa.

Lähes perättäisistä paikallisisännöinneistä huolimatta yleisöä oli yllättäen vähintään ookoosti. Ehkä voittoputki alkoi jo näkyä lippuluukuilla. Täysi tupa olisi tietysti ollut vielä kivempi, mutta pari sataa nyt sinne tai tänne. Ilves, kuten sanonta kuuluu, kiittää.

Seuraavaksi Sai- ja KalPa. Kuusi pistettä pitäisi kaiken järjen mukaan ottaa, mutta ihan kaikki järki ei Ilveksellä perinteisesti ole ollut näitä joukkueita vastaan mukana, ja SaiPa on kieltämättä kotonaan kova pala ketä vastaan tahansa. Jos nyt viisikin irtoaisi, niin hyvä olisi.

Tänään on peli. Tänään ei ole töitä, eikä juuri muutakaan menoa. Rahastakaan ei ole pahemmin kiinni. Vaan en ole menossa hallille.

Kuusi paikallisottelua kaudessa ei ole pahasti liikaa, ja vähintään minä ymmärrän niiden taloudellisen merkityksen seuroille. Mutta sitä minä en ymmärrä, miksi Ilveksen täytyy isännöidä niitä miltei perä perää. Edellisestä Ilves–Tapparasta on puolitoista viikkoa, kun Tappara–Ilveksestä on puolitoista kuukautta ja seuraavaan sellaiseen reilu kuukausi.

Tai no, ymmärränhän minä. Vika on siinä, että kausi ja siten kaikki myöhemmätkin sarjaneljännekset aloitetaan paikallisotteluilla, siitä tämä johtuu. Mutta se taas on hieno tapa. Harmillista.

Ongelma ratkeaisi siten*, että tämä Ilveksen toisen neljänneksen ja Tapparan kolmannen neljänneksen kotiottelu (5.12.) vaihtaisivat paikkaa. Näin kumpikin isännöisi vuoron perään ja suunnilleen kerran kuussa.

* Ratkeaisi myös 10 joukkueen kuusinkertaisella sarjalla: 54 ottelua joista 6 paikallisia. Mutta ei mennä siihen nyt.

Otteluraportit: Ilves – Ässät – Jatkoaika

Halvatun porilaiset, olisitte aloittaneet pelinne ihmisten aikoihin, niin minä olisin tällä hetkellä bussissa matkalla riemukkaalta vierasreissulta kotio. Nyt eivät aikataulut sopineet. Tosin eipä tunnelmissa ole valittamista täälläkään. Radiosta oli paha saada selvää siitä, kuinka hyvin tai huonosti Ilves pelasi, mutta ainakin voitto on aina voitto ja kolme pistettä kolme pistettä.

Lisäksi seuraavien asioiden voitaneen sanoa olevan seuraavia asioita:

• Koivisto ja Bishai rokkaavat. Tajutaankohan muualla Suomessa vielä, kuinka hyvä Mike onkaan? Loukkaantuminen vei hetkeksi pois parrasvaloista, mutta nyt jälki on järisyttävää.
• Määttäsen hyvät otteet näkyivät vaihteeksi maalisarakkeessa. Mainiota. Sen sijaan Raipen pisteputki katkesi. Harmillista.
• Ensimmäisessä erässä nähtiin samanlainen hulabaloo kuin Tappara-ottelun toisessa. Leinoselle erän torjuntaprosentti 50!* Onneksi palasi tasolleen nopeasti, toivottavasti nyt pysyykin siellä.
• Hirmuinen huuto Isomäen hallissa kolmannen erän takaa-ajossa. Kuului melkein Tampereelle asti ilman radioaaltojakin. Mimmoistahan ollenkaan olikaan parin vuoden takaisella hurmoskaudella?
• Viisi pistettä eroa sarjakärkeen. Ei ole todellista.

* Kuten myös Ässävahdeille, kaiketi sekä Kapaselle että Kilpeläiselle. Vähintäänkin erikoista.